Haastatteluja

Joko Beckin haastattelu yhdysvaltalaisessa Shambala SunSpace-lehdessä: (Käännös: Teemu Kangas)

Kuinka vanha olit kun aloitit meditoimaan?

Charlotte Joko Beck: Kolmekymmentäyhdeksän, neljäkymmentä. Jotakin sellaista.

Saitko meditaation kautta minkäänlaisia oivalluksia?

En. Tietysti saamme oivalluksia, mutta ne eivät itse asiassa ole sitä mikä pyörittää harjoitusta.

Kerrotko tästä vähän lisää?

Tapaan kaikenlaisia ihmisiä joilla on ollut kaikenlaisia kokemuksia, mutta he ovat edelleen hämmentyneitä eivätkä pärjää kovin hyvin elämässään. Kokemukset eivät riitä. Oppilaani oppivat sen, että jos he saavat niin sanottuja kokemuksia, en välitä kuulla niistä. Sanon heille vain että :”Okei, se on ihan ok, mutta älä pidä siitä kiinni. Kuinkas muuten tulet toimeen äitisi kanssa?”. Muuten he jumittuvat siihen. Se ei ole tärkein asia harjoituksessa.

Voinko kysyä mikä sitten on?

Oppia tulemaan toimeen oman henkilökohtaisen, egoistisen itsen kanssa. Se on työ. Hyvin, hyvin vaikeaa.

Siinä näyttää kuitenkin olevan hyötynsä, koska vaikutat ennemmin elävältä kuin kuolleelta.

En sanoisi hyötyä. Voi sanoa, että palaat lähteelle – siihen mitä aina olitkin, mutta jonka ydinuskomuksesi ja sen kaikki systeemit raskaasti peittivät. Kun ne heikkenevät, voit kokea iloa. Tarkoitan että sen jälkeen ei ole mikään iso juttu pestä astiat, siivota koti ja mennä töihin ja niin edelleen.

Astioiden peseminen on loistavaa meditaatiota, varsinkin jos vihaat sitä…

No, jos mielesi vaeltelee tiskatessasi toisiin asioihin, palaa vain tiskeihin. Meditaatio ei ole mitään erikoista. Se ei ole mikään erikoinen keino olla. Se on vain olemista tietoinen siitä mitä tapahtuu.

Eikös meditaatio istuen valmista pohjaa sille?

Totta kai. Se antaa sinulle voimaa kohdata monimutkaisempia asioita elämässäsi. Istuessasi et kohtaa juuri mitään muuta kuin pienen mielesi. Se on melko helppoa verrattuna joihinkin monimutkaisiin tilanteisiin joidenka läpi joudumme elämään. Istuminen antaa kyvyn työskennellä elämäsi kanssa.

Luen kirjojasi.

Ai luet vai. No, lopeta lukeminen, jooko?

Luopuisin kirjojesi lukemisesta?

Ovathan ne ihan hyviä. Lue ne vain kerran. Kirjat ovat hyödyllisiä, mutta tiedätkö että jotkut ihmiset lukevat viisikymmentäkin vuotta. Eivätkä ole aloittaneet harjoitustaan.

Kuinka kuvailisit itsensä löytämistä?

Oikeastaan olet vain sarja tapahtumia: boom, boom, boom, boom, boom, toinen toisensa jälkeen. Tietoisuutta on pysyä kärryillä noiden tapahtumien kanssa ja nähdä elämäsi avautuvan sinällään. Ei sinun ideoidesi tai kuviesi avautumista siitä. Ymmärrätkö mitä tarkoitan?

Kuinka määrittäisit meditaation?

Tietoisuutta siitä mitä on, mielellisesti ja ruumiillisesti.

Voisitko päättää seuraavat lauseet? ”Meditaatiokokemus on…”

”…tietoisuutta siitä mitä on.”

Meditatiivinen tietoisena oleminen on muuttanut elämääni seuraavalla tavalla…”

” Se on muuttanut elämäni harmonisempaan ja tyydyttävämpään suuntaan. Luultavasti iloisempaan ja tarpeellisempaan suuntaan.” En ajattele paljonkaan noilla käsitteillä. Aamulla herätessäni en ajattele, että aion olla tarpeellinen. Ajattelen ennemminkin mitä syön aamiaiseksi.”

Yksi asia jonka tietoisena oleminen on opettanut minulle, ja jonka haluan jakaa kaikkien kanssa, on että…”

En halua jakaa mitään kaikkien kanssa.

Kenenkä kanssa sitten haluat jakaa?

En kenenkään. Elän vain elämääni. En kuljeksi ympäriinsä haluten jakaa jotakin. Se on ylimääräistä.

Voitko kertoa siitä?

No, on olemassa häivähdys hurskautta joka viruu harjoitukseen. Tiedätkös, ”minulla on tämä mahtava harjoitus, jonka haluan jakaa kaikkien kanssa.” Tuossa on virhe. Voit varmaan huomata sen itsekin.

Luulenpa että tuo on jotakin mitä minun pitää oppia.

Me molemmat tiedämme, että ei ole mitään muuta joka saa minut juoksemaan nopeammin karkuun, kuin joku joka tulee ja haluaa olla auttavainen. Tiedätkö mitä tarkoitan? En halua ihmisten olevan avuliaita minulle. Haluan vain elää elämääni.

Ajatteletko että annat itseäsi?

Joo, mutta kukas se on?